NYC

Vauhtipinokkiosta muutama kuva vielä:

Äiti ja poika <3

Vauhti tutustuu Elekkoon Paula-tädin sylissä

Vauhtipikkanen <3 ikävä on :(

Sitten vein Vauhdin kotiinsa ja lähdin Nykiin...

Manhattan Bridge Brooklyn Bridgeltä katsottuna 

Brooklyn Bridge

The Bull of Wall Street

Ratsupoliiseja oli joitakin Manhattanilla :)

Vossikoita runsaasti. Katuun Central Parkissa oli kulunut ihan ura hevosten kavioista. Sääliksi kävi eläimiä, siellä melun keskellä kovalla alustalla piti kopsutella.

Hauvojakin kiireiset nykkiläiset kiskoivat perässään. Haistelutaukoja ei paljon sallittu. Yllättävän paljon koiria näkyi, ja niitä vietiin mm. vaatekauppoihin mukaan! Koirat olivat pääasiassa pieniä ja monet todella vanhoja ja huonokuntoisia...

Patsas Central Parkissa sankarirekikoirille jotka olivat vieneet seerumia kurkkumätäepidemian kourissa kamppaileville ihmisille.

Aurinkoista sattui melkein koko reissuksi. Lämpötilakin oli siinä 10 C:n tietämillä, sopiva meitsille ;)

Luntakin löytyi (jäähallin vierestä ;))

Harlemissa kaikki oli kiellettyä ;)

Museum of Natural Historyn yläkerrassa löytyi otus

Bronx Zoosta löytyi ihania Afrikkalaisia villikoiria

Kävin mä biitsilläkin ;) villakangastakki päällä ja kaulaliina kaulassa 

Pilvenpiirtäjiä... Esikuva Flatiron Building

Ihan pikkasen jännitti Empire State Buildingin näköalatasanteella...

 Ja Roosevelt Islandin Tramissakin oli pakko käydä, hui!

Käytiin me yks päivä Washingon DC:ssä. Ei tullu Obama pihalle kutsuu meitä kahville!

Central Parkissakin oli oma pieni eläintarhansa... Siellä oli mm. Merileijonia, jotka tekivät temppuja ruokansa eteen...

Vikana päivänä kävin Madame Tussaudin  bileissä tutustumassa muutamiin julkimoihin ;)

Mutta mitäs teki Naps kun olin rapakon takana?

Mulle iso peti, Pikille pieni.. Mukava loma tais Pöljälläkin olla Mäntyharjussa <3 Ja pööpöö oli hyvin mielissään pienen seurasta :D

Vauhti Vauhko Pinokkio Dorkaprinssi Diivan Loru Taikarumpunen valloittaa savonmuan

Vauvauva tuli siis iloksemme etelästä viime lauantai-iltana Ainon ja Onni Hermannin kyydissä. Hieman oli poika katsellut emännän perään, kun ihan vieraaseen autoon laitettiin, mutta pani pian maata ja nukkui koko 6 tuntia Iisalmeen. Turhanressaaja ei siis tämäkään poika ole (Vauhti-Pinokkio on ihan oikea poika huolimatta pitkästä nokastaan ;))

Kuvat ovat enimmäkseen sisältä, koska ollaan ulkoiltu vähän valoisalla ja täällä on ollut poikkeuksellisen sumuista ->kuvat huonoja (muuten olisvat siis ihan priimaa tietty)

Meillähän ei koirat nuku sängyssä, mutta heräsinpä tiistaiaamuna tällaiseen tilanteeseen...

söpöilen <3

Petokin heräilee...

Osaa se aivan oikea poikakin hymyillä! Siltä on täällä ollessa lähtenyt neljä hammasta, en tiedä, ottaako Suvi enää vajaata pentua takaisin?

Missäköhän ne hampaat on lähteneet? Valkoinen riekko-pehmolelukin on ihan verinen...

Päivisin linikallakin Vauhko osaa ottaa rennosti...

 

Ja ihan paras nukkumapaikka löytyi kirjahyllyn alta <3

Pieni tyttöystävä Iina-westie 1 veekin tuli lähelle nukkumaan. Ei Vauhti kuitenkaan niin herrasmies ollut, että olisi sänkynsä tytölle antanut.... Liekö huonosti kasvatettu miehenalku vai mitä? Lisäksi leikkauksesta toipuvan Iinan t-paita oli täynnä pieniä reikiä, kun joku nimeltämainitsematon nuoriherra otti siitä hampaillaan vähän maistiaisia...

Linikalla joutuu myös kaikenmoisten tätien syliin...

....

F*ing palomiesote... Ei auta ku play it cool... Eihän me coolit jätkät moisesta välitetä, vai mitä?

S

Käytiin tapaamassa sukulaisiakin... Kuvasaldo oli tätä tasoa...

Sit joutu pellepukuilemaan. Ekaks ällötti, mutta sitten kun sai dentastiks-krokon, niin vähän helepotti...

 

Lopuksi:

 

Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Násti:

... ja Vauhti:

 Kaiken kaikkiaan pieni Pinokkio Dorkaprinssi on käyttäytynyt hyvin mallikkaasti. Yhtään pissiä ei ole toistaiseksi tullut sisään (kop, kop) ja Vauhti tulee kyllä varsin vauhdilla luokse ulkosalla <3 Vieraista ihmisistä on vain tavattoman kiinnostunut (ehkä namin toivossa?), mutta se ei liene pelkästään huono asia? ;) <3 Ihan harmittaa pian luopua siitä... 

 

 

viteot

Videoita, jotka hieman tärisee... Akku loppui seinän jälkeen, mutta jotakin kuvaa näistä ehkä saa...

leikitys

 kelekka

säikyttelyä

 

 puolustus?

 

 

Viilipytty luonnetestissä

Naps käväisi sunnuntaina 18.10. luonnetestissä Maaningalla Jorma Lankisen ja Pasi Halmeen luona ja tässäpä tuloksia:

Naps omaan tapaansa syttyi riekkuleikkiin hitaasti mutta varmasti. Keppi kelpasi ja vähän murinaakin irtosi. Kelekalla aluksi näytti, ettei reagoi ollenkaan, mutta kun kelekka läheni, niin jo alkoi pörinä ja väistihän se selkäni taakse. Jonkin verran aikaa meni, ennen kuin uskalsi mennä tutkimaan, mutta sitten tutkikin erityisen huolella. Hyökkäys meitä kohtaan irroitti meikäläisessäkin lopulta nauruntyrskähdyksen, kun Naps heilutti koko ajan häntää, että tuo setähän se äsken oli ihan mukava, tämäkin on varmaan joku leikki. Haalareita haukahti ja muisti myös palatessa kiertää kohdan. Tynnyri sai myös säikähtämään mutta melko pian tuli haistelemaan. Remmin lukot vaan kolahteli tynnyriin, jolloin tyttö säpsähti vähän. Pimeässä huoneessa Naps tuli tuomareitten mielestä turhan varoen luokseni, omasta mielestäni sillä ei vaan ollut kiirettä, koko ajan se tiesi, missä olen, mutta haisteli mennessään nurkkia. Seinässä Naps kuulema oli melko välinpitämätön, väisti lopuksi, että huido rauhassa. Laukauksiin ei reagoinut juuri ollenkaan.



Kokeen päätteeksi tuomari sanoi, että nyt voit ottaa siltä korvatulpat pois Kysyi, että reagoiko kotona mihinkään. Epäili, että on hankala saada tottiksessa innostumaan (ai jaa ) kun on niin viilipytty ja sanoi, että ei kun jäljelle vaan voittajaluokkaan Kehui, että hieno koira, josta sietää olla ylpeä Ja niinhän täällä ollaankin. Olen itse samaa mieltä melkein kaikesta, mutta nytpä on tuomarin mielipide maailman parhaasta ja helpoimmasta koirasta!



Toimintakyky: +1 kohtuullinen

Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 pieni

Taisteluhalu: +2 kohtuullinen

Hermorakenne: +2 tasapainoinen

Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma



Yhteensä +190+++

Suuri loppuhuipennus lomalle :D

..Oli siis matka Utsjoelle ja Kevon reitin vaellus Suvin, Louhin ja Vauhdin plokissa  kuvia ja kertomusta enempi. Nämäkin kuvat on räpsinyt Suvi, koska oman kamerani unohdin kätsysti piäkallopaekalle Tenojoen rannalla olevalle mökille..

Minä ja Naps täyspakkaukset selässä, mulla n. 17 kg, Napsterilla 2,31 kg (Loun rinkka oli 2,34 kg, tarkkaa peliä ;))

Reitillä oli paljon portaita, tässä aika kesy versio. Pahin lasku sisälsi 400 askelmaa :) Olivat ne tietenkin ihan tervetulleita, koska kivikossakin oli inha kiipeillä. Napsterin askelmakammo ei ulottunut puuportaisiin, jotka eivät olleet liukkaita.

Naps onneksi yleensä totteli pysähtymiskäskyjä portaissa. Tosin Louhille ja Nástille taisi aiheuttaa sekaannusta minun ja Suvin epäsynkassa sanomat "oota" ja "saa mennä"-käskyt, olisi pitänyt rytmittää jotenkin... ;)

Reitin jyrkimmän kallioseinämänousun kohdalla satoi tietenkin, jotta kallio olisi mahdollisimman liukas. Onneksi pikkuprinsessat menivät nousun kuin vettä valaen ilman rinkkojaan. Toista se oli meikällä...

Päästiin me sinne Kanjonille asti kuitenkin ;) Hienot oli maisemat.

Reissu sisälsi joen ylityksiä. Tässä kesy puron ylitys. Oikeita ylityksiä, jossa kengät piti riisua ja vaijerista ottaa tukea, oli neljä. Koirat selviytyivät pikku Eevi-cairnterrieriä myöten hyvin virtauksesta huolimatta. Viimeistä ylitystä edeltävällä taipaleella oli harmikseni toinen crocs-kenkäni hävinnyt ja jouduin ylittämään yhdellä kengällä -ei kiva. Lisäksi kantapääni olivat liian pienten kenkien johdosta hankautuneet vereslihalle, joten crocseilla olisi ollut muutakin käyttöä...

Kaiken kaikkiaan, MAHTIREISSU tuo Kevo, suosittelen lämpimästi kaikille vaeltamisesta ja luonnosta pitäville! Kiitos Maria, Hanna, Suvi ja etenkin Myra, Eevi, Louhi ja Násti!

Kevon reitillä viivyimme siis 4 päivää ja 3 yötä. Mökillä nukutun yön jälkeen lähdimme vielä Suvin ja porotyttöjen kanssa Norjan puolelle päämääränämme NordKapp. Hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty. Kun lähtee Utsjoelta klo 10.40, ei voi odottaa varsinkaan maisemareitin ajelun päätteeksi ehtivänsä paljon ennen yökahta takaisin Utsjoelle... Onneksi Suvi oli reipas kuski... Tässä reitin varrella olleesta Silfar Canyonista kuva.

Mentiin myös tällaisen tunnelin läpi, aika jännää ;)

Tytöt tauolla. Haisi se norjalainenkin poro nokkaan ainakin piipityksestä päätellen...

Miltei Nordkapissa (ei viitsitty maksaa 20 egee/lärvi päästäksemme ihan sisälle asti etenkin kun matkalla oli jo tiemaksu. ) Hannköping vaikutti mukavalta kaupungilta.

Matkaan kohti Iisalmea päästiin jälleen lähtemään kohtuullisen myöhään, puolilta päivin. Edessä oli myös pakollinen stoppi Siidassa, jossa viihdyttiin parisen tuntia. Olisi kyllä viihdytty kauemminkin, mutta... Tuttuun tapaan oltiin Iisalmessa n. klo 02 Teho-juoman voimin.

Menomatkalla käytiin katsomassa Vuotsossa Napsterin Cáhpe-pentua, joka oli aivan valloittava eläin <3<3

Iisalmessa käväistiin sitten Kaikun ja Kuura-mummin tykönä. äippä ja tätsy pääsivät Kaikun kanssa telmimään... Ja mitäs se Mira muuta kuin pennunkoulutusta.. Palomiesote lienee tärkeintä, mitä voi pienelle koiranpennulle opettaa, vai mitä ;)

 

Ensi reissua ajatellen Násti haluasi vaihtaa nykyisen emännän päivitettyyn malliin, jossa olisi seuraavia ominaisuuksia:

-kevyempi kori

-parempi kiihtyvyys, mielellään turbo-ominaisuudella

-pienempi polttoaineenkulutus

-suurempi ajonopeus

-parempi kuormankantokyky

-renkaat, jotka eivät mene heti puhki

-joka ei kiusaa kaikenmaailman hömpötyksillä, joita ovat mm. palomiesote, kiinnipito ja rajoitettu ruokinta (itselleen vois kyllä moista harjottaa)

-päästäisi tekemään sitä, mihin koira on luotu, eli paimentamaan poroja!

Ei meillä muuta, loma oli aivan <3<3<3 mun eka oikee kesäloma! Töihinpaluu tökkiikin sitten sitä enempi, etenki ku aloitetaan viikonloppupäivystyksellä...