Kesäloman huipennus oli jälleen pohjoisessa, tällä kertaa Leammilla eli Lemmenjoella. Mukana olivat Suellen, Louhi, Vauhti sekä Hansu ja Teemu-husky
Eka päivänä eka taukopaikalla sain housuni variksenmarjoista, mustikoista ja puolukoista ihan kirjaviksi. Muilla oli tummat housut.
subsub
Hansu ja Teemu
Joenkielisen päällä Sub ja Lou
Sieltä sitä kiivettiin... olikohan se joku puol kilsaa (534 m) korkeutta, mageet oli näkymät!
kaunis <3 data-blogger-escaped-p="">
suojaväritys ei ihan pelitä...
Laskeutumisvaiheessa taisi allekirjoittaneelta mennä vähän ärräpäitten puolelle, Sue ja Lo Light tauolla
alas päästyämme alkoikin tihuttaa vettä, mukava, että saimme nauttia maisemista tunturin päällä ennen luontoäidin kastetta. Louhi eräakka rinkan kanssa sadesuojan alla
ensimmäinen yö vietettiin venelossin lähettyvillä tihkusateisessa metsikössä. Eräfiilistä latisti hieman joelta kuuluvat venemoottoreiden äänet...
hmmm... Suellenin hymy vaikuttaa hieman väkinäiseltä?
aamupalalla. Násti on käsketty rinkansuojan päälle.
Sitten ensi töiksi venelossilla yli. Ensin porkkikset ja mä, sitten Sue haki Hansun ja Teemukin
Lemmenjoella ei tarvinnut kahlata lainkaan. Ainoa ison joen ylitys suoritettiin edellä kuvatulla venelossilla ja pienemmät ylitykset tämänlaisilla silloilla.
Násti vilvoitteli välillä vedessä, taisi rinkka vähän kuumottaa. Kerrankin Nástilla oli turkkia Lapissa!
tauoilla verryteltiin...
ja pohdiskeltiin...
sitten jatkettiin matkaa. Násti into pinkeänä.
meikä sai vetoapua äiti ja poika -valjakolta. Äiti oli tällä reissulla aika hiljainen, mutta pojan poropilli toimi hyvin.
Lounastamista Ravadasjärvellä. Taisi vähän sadella sielläkin...
Vauhti pani yhden miehen mielenosoituksen pystyyn ja vaati katettua taukopaikkaa ja myös sai sen
Boheemitytöt tyytyivät kohtaloonsa ja lepäsivät puiden alla.
Pikku Taikarumpuset Ravadasköngäksellä
Mentiin hurjaa 6 km/h vauhtia metsikössä Maddid Ravadas- joen varrelle seuraavaksi sateiseksi ja tuuliseksi yöksi
Kolmantena päivänä kiivettiin Jäkälä-äytsille. Pyysin Suellenia näyttämään vähän virkeämpää ilmettä ja Subsubhan teki työtä käskettyä:
Näin sitä poromiehiä isketään!
Me sitä hallitaan paremmin tää posettaminen...
Matka jatkuu pitkin mönkijäuraa
Hopeanuolet vetää
Kullanhuuhdontapuro
Morgamojan Kultala, jonka autiotuvassa oltiin yötä. Muita kuulema häiritsi hieman Nástin vieno unissaan ulvominen, johon itse onneksi olen jo tottunut...
aamuilua
laskeutuminen Kullan ensimmäiseen löytymispaikkaan. Portaat oli hivenen jyrkät...
Siellä niitä näkyy, Kultahökkeleitä
Kultahaminaan saavuttiin hyvissä ajoin, joten ehdimme tulistella rauhassa ja minä syödä Suvin loput eväät ja kaakaot. Teemu osallistui toimintaan...
Hans ja Teem
Suvin koirat väsähti. Olivat muuten tyytyväisiä Haute couture-luomuksistani ;)
Kullankaivajien makkarat ja meitin pannut.
Haminasta palattiin 22 km lähtöpaikkaan jokiveneellä. kahdesti käveltiin kosket, koska vesi oli niin matalalla.
<3 data-blogger-escaped-p="" data-blogger-escaped-retkikaverit="">
äiti ja poika, Hopeanuolet!
pikku koski
vähän alkoi tässä vaiheessa jo harmittamaan, että reissu loppui hieman lyhyeen...
yöpymispaikassa Menesjärven rannalla. Násti esi-isiensä mailla
ahkera Subsub heräsi aamulla klo 6 ja halusi lähteä ajelemaan, koska matkaa oli edessä. Hyvin se pottulåda tottelee lainakuskiakin!
