M & M ja pari kuvaa

Pyhänä oltiin Mustilla ja Mirrillä reenimässä. Násti teki kolme settiä sekä yhden sisääntulon Joikalle häiriöksi. Eka setissä otettiin liikkeellelähtöjä. Voi kikulat, oli muuten huonoa! Jotenkin ihan laama. En tiedä, johtuiko hallista vai mistä, mutta tunne oli huono. Yritin päästä siitä yli, mutta jäihän se päälle. Tunnarissa otti väärän. Toisella yrityksellä tuli oma. Toisessa setissä tökki kanssa vääriä, kolmas kerta toden sanoi vasta. Kaukoissa ei ihan kuunnellut, lopulta kumminkin taas teki oikein. Eka setin loppuun otettiin luoksetulo suorana, se sentään ok. Toka setissä otettiin taas liikkeellelähtöjä, ehkä hieman parempia. Lopussa sitten ruutua, pyrki jäämään etukulmaan, muuten ihan ok. Loppupalkka ruudussa. Eipä jäänyt kovin hääppöinen fiilis, tavoitteena lauantaille on saada kaikista liikkeistä pisteitä ja kakkostulokseen täytyy olla tosi tyytyväinen. Tasontarkistus siis luvassa.

Norppa teki yhden setin, jossa ruutua merkin kanssa, jee! Seuraaminenkin oli mukiinmenevää. Norrilla oli asenne kohdillaan. Tunnarissa oli liian korkeassa vireessä ja alkoi säheltää. Toi vääriä. Pienen tuumaustauon jälkeen uusinta ja ok :).

Norri täytti sunnuntaina kolme vuotta. Hurjan nopeasti ovat kyllä nämä vuodet vierineet! Alla kuvia poropaimennusreissusta, kaikkien (c) Suvi Tenho

Pörriä laulattaa

Louhi ja Násti näyttävät sisarelliset tunteensa

Synttärisankari huutaa

Poikia aina alistetaan

Tankavaaralla

Pellossa riekkumista

Niin se Tenhoava poppoo taas lähti reissun päälle. Käväistiin viikonloppureissu Pellossa ja Ylitorniolla, edellisessä tokoilemassa ja näytelmöimässä, jälkimmäisessä yöpymässä.  Ilmat olivat hienot, ja hieno oli piäkallopaikka Rohkihyä-hallikin! Talkoovoimin ja lahjoitusten avulla rakennettu halli oli kyllä hieno paikka kevätpäiville. Lauantaina aloitti joukostamme pikku-Norri korkkaamalla TOKO-uransa alokasluokassa. Etukäteen vähän pohdiskeltiin, että III-tulokseen ollaan tyytyväisiä, onhan Norrilla ollut viime reeneissä aika tavalla omia käsityksiä liikkeistä (mm. luoksetulon jätössä ja liikkeestä seisahtumisessa lähtenyt hiippailemaan perääni...).

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 8 (loppupersasentoon kaksari).

Molemmat seuraamiset 8,5. Remmin kanssa mun käet ei liiku ja molemmissa Norri on banaani.

Liikkeestä maahan 10 

Kauniisti Norri jäi nököttämään luoksetulon jätössä, vaikka pois päin kävellessäni pelkäsin koko ajan, että se hiippailee perässä... Jei :) Se laukkasi. En (ehkä) kuitenkaan ole pilannut Norrin luoksetuloa täysin. 9,5. Puoli pistettä taisi lähteä vinosta persasennosta (banaani).

Liikkeestä seis ison käsimerkin kera. 7. Varmistelua, mutta todnäk kannatti...

Estehyppy 9. Tämä on Norrin lempiliike, joten kiva, että se on viimeisenä, vähän niinku palkaksi :) En kuollaksenikaan muista, mistä piste meni...

Kokonaisvaikutus 10!! Yht 175,5 pts, I-palkinto, sijoitus 3/9.

Voi Pörri-Orvokki, minkä teit :) Ihana hauva!

########################################################

Sunnuntaina olikin sitten kaikkien vuoro mennä kehään. Jokainen karvatassu osallistui tällä kertaa erikoisnäyttelyyn, Norri ja Loulou jopa samaan luokkaan, minkä vuoksi niitten yksilöarvosteluista ei ole kuvia. Louhi pääsi AVO ERI:llään kilpailuluokkaan, johon Norrin EH ei piisannut, joten saatoin napsaista Poukista muutaman kuvan. Meillä oli myös pieni toive saada Taikarummun kasvattajaryhmä kasaan, mutta koska Talvitie oli kovin tarkka koosta, sai 55 cm korkeaksi mitattu Vauhti vain H:n, ja kasvattajaryhmähaave kariutui, vaikka muut kolme saivatkin ERIn ja SAn.



Talvitie mittaamassa mummin kultaa. Marja oli vähän sitä mieltä, ettei Vauhti voi olla niin korkea, mutta hoksasi sitten sen, että minähän se iso olen, mikä häntä hämäsi. Luuli vielä ilmeisesti, että hämäys oli tarkoituksella... ;)



Kommee se on silti!



Veljmies oli VAL ERI3 PU4 SA. Ihana Cáhpe <3 data-blogger-escaped-.="." data-blogger-escaped-:=":" data-blogger-escaped-aina="aina" data-blogger-escaped-iloinen="iloinen" data-blogger-escaped-ja="ja" data-blogger-escaped-niin="niin" data-blogger-escaped-p="p">


Lopa-Lou oli AVO ERI2 SA. Ja käytös tyypillistä... Ja tuomarin mielestä Louhi oli kookas!



Naps jaksoi juosta kehässä vaikeuksitta VAL ERI3 SA:n. PN-kehästä Naps ja Loulou heivattiin varhain pihalle, mikä ei meitä haitannut (ainakaan Louhia) ;)

#######################################################



 Iisalmeen palattiin sunnuntaina. Maanantain pidin vielä vapaata toipumisen merkeissä ja ennätimme ennen Klaken porukan lähtöä vielä pistäytyä jäällä. Násti on tosiaan ollut koko alkuvuoden aika vaisu, tosin mielestämme onneksi hieman virkistymään päin. Lenkkeillessä se kyllä vielä väsyy normaalia herkemmin. Siitä on tutkittu vaikka mitä verinäytteitä ja röntgenkuvia. Selkäkin on jumissa, mutta se saatiin kuntoon lääkekuurilla ja fysioterapialla. Rintaontelosta löytyi suurentunut imusolmuke tai muu juttu välikarsinasta. Sydänultrassa sydämen supistuvuus oli  heikentynyt. Emme aloittaneet vielä sydänlääkitystä, tsekataan kontrolli parin kk päästä. Sitten selvinnee, onko kyse ohimenevästä vai etenevästä viasta... Kirjoittelen niistä sitten, kun jotain selviää.


Louhin peitsinäyte. Louhi on päässyt junnujen leikkeihin paremmin mukaan, kun Násti on ottanut rauhallisemmin, eikä ole suuna päänä koko ajan.


Norri sai patukan :) Hanki oli alkuviikosta niin hyvä, että kantoi kunnolla ihmistäkin. Ihanaa!


R-kaksikko Násti ja Vauhti vetää patukkaa. Louhi säestää. Násti taisi hajottaa patukan kädensijan...



Löytyy siitä mammasta vielä vähän virtaa...

Suvi, Louhi ja Vauhti sitten lähtivät etelään maanantaina vain palatakseen toisella autolla takaisin torstaina. Pääsiäisen teemana oli junnujen MH-luonnekuvaus. Siitä aiheesta lisää myöhemmin, kunhan ilmaisen vimeoni viikottainen latauskapasiteetti nollautuu ;)

Melkoinen maaliskuu

 Maaliskuu on ollut melkoista reissaamista niin työn kuin vapaa-ajankin puitteissa. Koiraharrastuksen puitteissa ollaan käyty alkukuusta perinteisellä poropaimennusreissulla (Nástille kuudes, mulle, Suville ja Louhille viides, Vauhdille kolmas, Norrille toinen ja Tompalle eka reissu) tällä kertaa Sodankylän Vuotsossa. Perinteistä poiketen lomailuosio suoritettiin poropaimennusta edeltävällä viikolla Porttipahdan tekojärven rannalla olavalla mökillä.



Norrin virallinen 2-vuotiskuva.



Pinokkio-Ruusunnuppunen



Muut haluaa osallistua Nástin poseeraukseen



koko kööri



 Touhuttiin siellä jäällä vähän muutakin...



 

 Kävimme Tankavaaralla lumikenkäilemässä. Ensimmäiset 2 km oli poljettua reittiä. Loput 4 km olikin sitten umpista...









Mökillä touhuiltiin kaikennäköistä...



Revontuliakin nähtiin, muttei sattunut kuvaan. Kaunispään huipulla kävimme juuri illan hämärtyessä. Näimme pienen tokan porojakin, joiden perään Norrikin oli lähdössä :)

 

 Muut saatiin onneksi kytkettyä ajallaan :o



Perjantaina oltiin aidalla vähän niinku hommissa. Norri tapasi myös siskonsa Pepin, joka paimensi mallikkaasti KP:n arvoisesti :) Peppi oli aika tavalla Norria jämäkämpi ja kehittyneemmän oloinen muutenkin. Norri-raukka on kahden äkäisen akan alla jäänyt ihan vauveliksi ;).

 

 Lauantaina Louhi pääsi tositoimiin eikä tuottanut pettymystä. Kyllä ne porot heti huomasivat, että aitaan tuli koira. Tämänvuotinen pistesaalis riitti toiseen sijaan. Voittajakoira oli suomenlapinkoira Mierka, jonka suoritus jäi valitettavasti näkemättä :(. Oli kuulema ollut mahtavaa katseltavaa.



Kävi niin hassusti, että herkkis-Norri vähän säikähti perjantaina poroja ja minä flunssaisen huonovointisena pelkäsin jännittämiselläni aiheuttavan Pörrille lisästressiä ja olevani kykenemätön tsemppaamiseen. Siispä päädyimme vaihtamaan ohjaajaa. Ja hyvin Suvi saikin Norria tsempattua. Tämä kuva on liekaporolta, jossa Pörri-Orvokki katsoi viisaammaksi piiloutua tuomareiden taakse.



 Varsinainen koe ei alkanut juuri sen paremmin...



 Mutta luonnistuihan se jotenkuten kumminkin! Suuri kiitos kuuluu kyllä reippaalle tsemppaajalle, Suville, joka juoksi aidassa varmaan yhtä paljon kuin Norri jollei enemmänkin. Ja sai tietenkin reissun jälkeen flunssan...



 Wauhdikasta menoa <3 data-blogger-escaped-.="." data-blogger-escaped-p="p">


Tässä vielä todistusaineistoa videon muodossa:



 Video ikävä kyllä särisee jonkin verran. Päivityskin tulee näin myöhään videon vuoksi. Minä tietokonenero olen yrittänyt monella tapaa ensin saada .mod -päätteisen tiedoston muutettua muuhun muotoon (onnistui lopulta ihan vaihtamalla tiedostonimeä) ja sitten klipattua turhat pois. Windowsin movie maker ei vieläkään tunnistanut videota, vaikka se on muutettu toiseen muotoon. Klippaus on tehty free video clipperillä, jonka jälkeen värinä ilmaantui...

Norrin testi ei siis mennyt läpi. Yritämme parin vuoden kuluttua uudemman kerran :) Arvostelulomakkeen tiedot olen kirjannut Norrin harrastustulos-sivulle.

Sokerina pohjalle kuva koko mökkiseurueesta. Kuura ja Piiku kera isännän ja emännän saapuivat seuraksemme torstai-iltana.



Hieman myöhemmin seuraa päivitys Pellon erikoisnäyttelystä, joka olikin aivan toinen reissu...

Háldi

Läksimme tutulla porukalla Suvi, Naps, Vau ja allekirjoittanut kohti Suomen peukaloa ja Kilpisjärveä. Lähdimme eteläisestä Suomesta, välistoppina kumpaankin suuntaan tietty Iisalmi. Iisalmestakin Kilpiselle kertyi 800 km ajamista, joten yövyimme ennen lähtöä yhden ja reissun jälkeen kaksi yötä Kilpisjärven retkeilykeskuksen mökissä. Paluun palauttelupäivänä otimme kevyen lenkin Saana-tunturille.



Aivan alkumatkassa oli tunturikoivikkoa, muuten reissu olikin vehreää Meekonlaaksoa lukuunottamatta lähes pelkkää rakkaa.



Vapi ekalla tauolla, juuri ennen ensimmäistä poronäkymää. Niitä olikin sitten aivan kamalan paljon. Násti-raukka ihan väsyi niiden kyttäämisestä.



Käytiin oikein ulkomaillakin, mikä Vapista oli selvästi vähän tylsää... Passit oli tietty mukana!



Norjan puolella pidettiin lounastauko - pitäähän sitä nyt reissussa ulkomailla syödä! Suvi levitti rinkansisältönsä maahan. Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa tarkoituksenamme yöpyä Saarijärven tuvan lähettyvillä. Yllätyimme kuitenkin siitä, miten nopeasti saavuimme sinne ja päätimme jatkaa matkaa hieman. Tarkoituksena oli löytää hyvä telttapaikka ja yöpyä jossain ennen Kuonjarjohkaa, mutta jalkamme veivät kuitenkin seuraavalle tuvalle asti. Täytyy kyllä sanoa, että tuo ensimmäisen päivän matka (21 km) täydellä (22 kg) rinkalla oli kohtuullisen rankka, eikä aina nälkäinen retkiseurueemme jaksanut Nástia lukuunottamatta syödä edes koko iltamuonaansa!

Seuraavana päivänä lähdimme sateisessa säässä kohti Meekonlaaksoa. Haltin reitillä ei tietojen mukaan pitänyt olla ylityksiä, mutta pieniä sellaisia oli. Minä idiootti lähdin ylittämään kiviä pitkin, mutta päästyäni ensimmäiselle kivelle, joka oli hieman liukas, pyllähdin veteen, jolloin kenkäni hörppäsivät vettä. Reissufiilis oli kyllä pohjamudissa viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvinkin gore-housut alkoivat ensin vaahtoamaan ja sitten päästämään kosteutta läpi. Mutta periksi ei annettu. Meekonjärvellä meitä odottikin mukava yllätys vain 10 km päivämatkaan jälkeen.





Tuvassa oli Kuonjarjohkalta tuttu pariskunta juuri tekemässä lähtöä. Saimme valmiiksi lämmitetyn kämpän 3 tunniksi vain itsellemme! Kamat kuivumaan ja ruokaa napaan - johan mieliala kohosi! Sitten pystytimme teltan, jossa olikin mukava kölliä ajatellen kuivuvia vaelluskenkiä!



Seuraavana päivänä oli niitä siltoja!





Meekolta Pihtsusjärvelle oli matkaa vain 11 km, mutta välille sattui paljon kivikkoa ja poroja, joten Nástille ja etenkin minulle pätkä oli suht raskas. Tässä kolmen kuvan sarja Suvin ottamia kuvia, joissa Pöljän kanssa taivallan.



Pahimmissa paikoissa Násti oli irti - Suvi vartioi, näkyykö poroja!





Komea jyrkännekin matkalla oli. Nástin matka taittui minua helpommin



ooh.. ne maisemat!















Matkan varrella oli myös upea Pihtsusköngäs, korkein suoraan putoava putous Suomessa!



Joku hullu meni vähän lähemmäs kuvailemaan...

Neljäntenä päivänä tehtiin päiväretki päivärepuilla Haltin huipulle. Paikoin polku oli "hieman" kivinen.







Haltin autiotuvat, joista lähemmässä pidimme lounastauon paluumatkalla huipulta. Mennessä olimme niin tohkeissamme, ettemme havainneet palatessa aivan selvää merkittyä reittiä tuville. Tämän vuoksi totesimme, etteivät nämä varmaan vielä ole Haltin tuvat ja posotimme menemään eteenpäin. Polun muututtua entistä kivisemmäksi ja reitin jyrkennyttyä sekä aluskasvillisuuden hävittyä aloimme kuitenkin epäillä, josko olisimme ohittaneet tuvat. No, olimmehan me.





Napi ja Vapi huipulla



Suomen korkein kohta. Kävijä n:o 102076. Násti ei ottanut numeroa.



Alas kapuamista. What goes up must come down... Ja mielellään ehjänä, kiitos!



Nástilla ei ollut yhtä vaikeaa. Välillä piti pysätä odottelemaan hiiiiitaita.



Huiputuksen ja lounastauon jälkeen oli aika palata leiriin Pihtsusjärvelle. Leiripaikassa oli hankala löytää kivetöntä telttapaikkaa. Tuvan takaa löytyi kuitenkin kohtalainen paikka. Sopulien lisäksi (tänä vuonna on sopulivuosi - niitä vipelsi joka paikassa!) leiripaikalla oli todennäköisesti harmaakuvemyyriä (luin juuri oppaasta, ettei tuolla ole hiiriä, ja todennäköisin eväiden nakertaja on juuri em. myyrä ;)), joten ruoat oli syytä pakata visusti.





Yöllä nukuttiin - ja aamulla kellittiin <3 data-blogger-escaped-:=":" data-blogger-escaped-jalkainen="jalkainen" data-blogger-escaped-p="p">
Viidennen reissupäivän aamu oli mahtava! Kun retkikuntamme pääsi matkaan, päätimme kävellä suoraan Meekon kautta Kuonjarjohkalle saakka.



 Pihtsusjärveä.



Naps nokivarvas partiolainen aina valmis retkeilyyn!





Paluumatkalla Pihtsukselta Meekolle



Vapi jyrkänteen kuningas



Násti ja vehmas Meekon laakso



Saivaara, johonka aiottiin veistää UKK:n muotokuva ;)



Násti ja porot... Olispa saanut paimentaa!



Viimeisenä päivänä teimme saman, minkä ensimmäisenäkin. Matka Kuonjarjohkalta Kilpisjärvelle taittui. Alkoi silti jo kolmen yli 20 km päivän rasitukset tuntua nilkoissa ja polvessa. Mutta mukavaa oli :)



...



Kevyt palauttelupäivä tosiaan otettiin Saanan huipulle. Matkalla avartuivat tällaiset maisemat. Alku oli helppokulkuista polkua tunturikoivikossa (jossa oli paaaljon poroja kertoi PIIIIIIP-Násti).



Sitten seurasi reilu 700 porrasta. Helppokulkuista edelleen. Etenkin alaspäin ;). Loppumatka oli jälleen ihan mukavaa polkua.



Subsub kirjoittamassa nimeään Saanan kirjaan. Tässä ei ollut numeroita ;)



Násti Taikarumpunen ja poikansa Vauhti Taikarumpu Saanan huipulla. "Ollaan sitä korkeampiakin nähty" tuumaa kaksikko hurja!



Alaspäin. Ensin Saanalta, Sitten Kilpisjärveltä.