Násti vastaa viimein haasteeseen

Hei!

Násti vastaa Doriksen haasteeseen vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Tarkoituksena kertoa 7 totuutta itsestään.

1.Minä olen lapinrpinsessakoira. Olen sosiaalinen, kunhan mulle ei v*ttuilla. Silloin rpinsessa kertoo, kuka käskee.. Tottelen Pikiä ja Kuura-äitiä. Muiden murinoita en ruukaa ottaa niin vakavasti.

2. Minä olen lapinvesikoira. Rakastan vettä. Idolini pentuna oli kultainennoutaja Paavo.

(c) Suvi Tenho

3. Minä olen lapinsylikoira. Tai sellainen minusta yritetään tehdä. Viihdynkin sylissä tiettyyn rajaan asti ja hakeudun itsekin halittavaksi.

4. Minä olen lapinmetsästyskoira. Lähden mielelläni jahtailemaan metsän eläimiä yksin tai porukassa. Emäntäni saa minut pysäytettyä, mikäli olen kuuloetäisyydellä. Muita en tahdo kuunnella, sillä niillä on niin hiljaiset äänet.

5. Minä olen lapinkarvatonkoira. Valeraskauden jälkeen minusta kuoriutuu varsinainen nahkakuula.

(c) Liisa Sarakontu

6. Minä olen unelmien harrastelukoira. Nimenomaan harrastelu. Jaksan keskittyä jonkin aikaa annettuihin tehtäviin, mutta liian pipo kireällä en jaksa hommia värkätä.
Jos toistoja tulee liikaa, kyllästyn. Myöskin kiimakiertoni vaihe vaikuttaa voimakkaasti mielenkiintooni reenata. Olen reenannut tottelevaisuutta, agilityä, raunioetsintää ja jälkeäkin hieman. Lisäksi tykkään kulkea heppojen kanssa lenkillä ja olenpa ollut mukana erävaelluksellakin.



7. Ennen kaikkea minä olen lapinporokoira. Tämän osoitin viimeistään poropaimennuskokeessa. Porot ovat parasta mitä tiedän. Kokeessa ajoin poroja innokkaasti, maltoin jopa ohjeitakin kuunnella. Tämä on todellisin kutsumukseni.

(c) Kaisa Hurme

Haastan mukaan systerit Ronjan ja Halon sekä proidi Jörön.

Pöljä ja Pööki posettaa

Tässäpä muutamia kuvatuksia möksältä. Ekat on joululta, loput pääsiäismaanantailta:

Pööki totuttelee mökkitakkiin.

Jäätä oli, vaikka lunta ei ollukkaa

Maaliskuu maksaa lumettoman talven. Pöökillä on vihdoin turkki

Täräkkänä <3>
"Seisontakuvat"

Missäköhän se häntä?





Yhteisposetusta

Voi v tota eukkoo.. Makais ite täs lumes!

Pöö väsähti. Onhan siitä jo pari albumillista kuvia...

Ja se ainoa onnistunut otos. Pussin rapinan voimaa =)

Pohjoseen mänöt

Jep, se poropaimennus meni paremmin ku hyvin, tulokset tuloksia-sivulla. Kunniapalkintohan sieltä tuli ja poromies-lehti kolahtelee postiluukusta vuoden verran. Se postiluukku muuttaakin huhtikuun aikana pysyvämmin Iisalmeen, kun muutan maallisen omaisuuteni Riistakadulle Iisalmen keskustaan. Násti lähtee tietty mukaan, mutta Piki jää pääasiallisesti porukoitten luo Vantaa/Mäntyharjuakselille. Pikille parempi niin, ei tartte olla autossa tai vierailla hoidossa, kun päivystän. Napsteri on niin heleppo koira laittaa täälläkin hoitoon, tulee toimeen niin ihmisten, kuin heppojen ja kissojenkin kanssa. Ikävä tulee, mutta täytyy ajatella Pöökin parasta. Mökillä se saa jolkotella vapaana pihapiirissä ja lenkeillä, kun ei vielä vanhuudenhöperyyskään ole iskenyt ;) Pööki onkin maksaruualle siirtymisen jälkeen voinut kovin pirteästi =) Tänne muuton myötä loppuvat tietty etelän harrasteet, agi ja rauniot. Tarkoitus olisi yrittää päästä täälläkin jotain reenaamaan, laji on hitusen mietinnän alla, kun aikaa ei enää ole rajattomasti ja ratsastelu vie vapaailtoja myös. Mutta eiköhän se tässä valmistu se mietintä. Vetohiihto on ollut pääasiallinen laji näinä kolmena viikkona. Napsteri tykkää ja Mira tykkää =) Laittelen tänne kuvia Nasti ja Louhi-parivaljakosta, kunhan Suvilta saan kuvat napattua. Lapissa mentiin pari kertaa tosiaan siskosten kanssa ja vauhtia piisas. Täällä on Paloisvuorella yhdellä ladulla valjakkohiihtovuorolla käyty 5 km lenkkiä pyörittämässä, Nastikin alkaa jo oppia, että alamäissä mennään lujaa ja ylämäissä tooosiii hitaaasti (Nasti taas demoaa ryömien...). Mutta eipä mulla muuta tällä kertaa ;)

(c) Kaisa Hurme