Oltiin äskön Louhin kanssa leikkimässä. Pikkuipanat juoksenteli nätisti Viikinojan vartta ja Piki kaivoi penkkaa. Yhtäkkiä huomattiin, että irtonainen jackrusseli tms. tulee rähisemään kohti pikkuisia. Meikällä leikkas kiinni ja lähdin Piki vyötärölle sidottuna ajamaan rähinöitsijää hiiteen. Sepä ei pirulainen pelästynytkään minua JA Pikiä, joka rähisi sille myös, vaan kävi sumeilematta Pikin päälle roikkuen kurkussa yms. Koiran haltija oli kauempana ja oli kuulema huutanut minulle, että potkaise sitä, mutten koirasotkusta ottanut mitään selvää. Puolet isomman Pikin olisi luullut peittoavan vastustajansa leikiten, mutta terrieri roikkui Pikin kurkussa sitkeästi. Jossain vaiheessa Nastikin tuli lähelle, mutta ajoin sen pois. Lopulta koiran haltija tuli repimään sen irti Pikistä ja kysyi asiallisesti, kävikö sille mitään. Tarkastin koirani, enkä huomannut siinä mitään jälkiä ja kaikki jatkoivat touhujaan terrierin poistuessa takavasemmalle. Piki jatkoi penkan kaivamista ja pikkuiset leikkejään. Vasta kotona huomasin Pikin sisäsilmäkulmassa syvän pistohaavan. Onneksi ei mennyt silmään! Voi perkules, että suututtaa omakin typeryys. Viimeksi, kun olen irtoilevia koiria ajanut pois, olen sentään tajunnut antaa Pikin Suville, mutta tällä kertaa en ehtinyt, olivathan pikkutytöt meidän ja rähinöitsijän välissä. Luulin lisäksi typeryyksissäni, että Piki voisi myös osaltaan pelottaa tunkeilijaa pois... Sehän vaan provosoitui siitä. Piki on kyllä tottunut tappelija supikoirien kanssa, mutta noin lähelle silmää ei ole haavoja ennen tullut. Kyllä surettaa, ettei koiraansa pysty puolustamaan edes sen vanhoilla päivillä, vaikka Piki-parka ei ole tainnut minun kykyyni sitä puolustaa koskaan luottaakaan. Násti sentään sai vielä pitää luottamuksensa. Eipä muuta kuin haavan putsailua ja Rimadyliä kehiin. Huomenna täytyy arvioida, lisätäänkö vielä silmätipat kehiin. Orkl.
Muuten Pikillä menee hyvin. Maksavikaiselle tarkoitettu Royal Canin Hepatic on tehnyt tehtävänsä, turkki on saanut takaisin vanhan kiiltonsa ja takajalkojen tärinät ovat vähentyneet olemattomiin. Tänään se tosin pelkäsi ekaa kertaa hieman ukkosta ja tuli minun viereeni turvaan. Toivottavasti ukkospelko on ohimenevää :P Paukkuarkuudesta on jo riittävästi harmia junien, pakoputkien ja ilotulitteiden kanssa.
kotona turvassa:
ipana pellepuvussa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti