Viime viikonloppuna oli äitini synttärit Mäntyharjussa. Meidät haettiin Mikkelistä ja N oli täpinöissä loppumatkan, kun sanoin sille avainsanat äiti, Ilkka ja Piki. Piki oli tosi onnellinen nähdessään Mökkylän, ei edes murissut yhtään...
Násti hymyilee ja Pikiä ehkä hävettää hitusen. Ihan olivat itsekseen menneet makoilemaan tuohon, mutta N on kuullut, että kuvissa kuuluu hymyillä
ei voi onnistua...
veneilyä harjoiteltiin, tässä äipän kanssa. Piki jätettiin rantaan, ettei kaksi koiraa keikuttaisi pientä venettä. Sitä paitsi Piki oli juossut huomaamattani perässämme 6 km reipasvauhtisen pyörälenkin, vaikka muuten sitä huvittaa kävellä 1,5 km kerrallaan. Huomasin Pikin tosiaan vasta 3 km päässä sen läähättäessä ihan sikana, kun keli oli aika lämmin. Takaisin mentiin sitten rauhallisemmin. Kipulääkitys, venyttely ja hieronta auttoivat sen verran, ettei jälkiseuraamuksia siitä tullut. Hassua, että kävelylenkiltä tyyppi kääntyy itse takaisin, mutta pyörän perässä on juostava henkensä kaupalla. Pöljä Pööki!
ketkäköhän ne siellä järvessä?
no Pöljä ja Urpo tietty!
Perskuta, kun ei oo koirille omia portaita tässä, joutuu uimaan laiturinmatkan pitemmälle. Illalla kävi vielä itsenäisesti uimassa sorsien kanssa.
Seisontakuva ;)
Ja se itku sitten. Vesileikkien tulos oli kiva hot spotti takapuolessa, jonka huomasin sunnuntaiaamuna. Visvaa erittyy vieläkin ihan riittämiin. Kaksi yötä on mennyt vähin unin, kun pyhänä olin valppaana, ettei N nuole aluetta ja viime yön N piippasi, kun laitoin sille kaulurin.
Tältä se punapersepaviaanin perse nättää tänään...
Kauluri roks!
Ainaki melkein...
Ei ota yhtään päähän. ORKL! Koiran kuivaus ja 1 uinti/pv vois olla aika jees... Nyt sitte syödään antibioottia ja voidellaan persettä tököteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti