Läksimme tutulla porukalla Suvi, Naps, Vau ja allekirjoittanut kohti Suomen peukaloa ja Kilpisjärveä. Lähdimme eteläisestä Suomesta, välistoppina kumpaankin suuntaan tietty Iisalmi. Iisalmestakin Kilpiselle kertyi 800 km ajamista, joten yövyimme ennen lähtöä yhden ja reissun jälkeen kaksi yötä Kilpisjärven retkeilykeskuksen mökissä. Paluun palauttelupäivänä otimme kevyen lenkin Saana-tunturille.
Aivan alkumatkassa oli tunturikoivikkoa, muuten reissu olikin vehreää Meekonlaaksoa lukuunottamatta lähes pelkkää rakkaa.
Vapi ekalla tauolla, juuri ennen ensimmäistä poronäkymää. Niitä olikin sitten aivan kamalan paljon. Násti-raukka ihan väsyi niiden kyttäämisestä.
Käytiin oikein ulkomaillakin, mikä Vapista oli selvästi vähän tylsää... Passit oli tietty mukana!
Norjan puolella pidettiin lounastauko - pitäähän sitä nyt reissussa ulkomailla syödä! Suvi levitti rinkansisältönsä maahan. Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa tarkoituksenamme yöpyä Saarijärven tuvan lähettyvillä. Yllätyimme kuitenkin siitä, miten nopeasti saavuimme sinne ja päätimme jatkaa matkaa hieman. Tarkoituksena oli löytää hyvä telttapaikka ja yöpyä jossain ennen Kuonjarjohkaa, mutta jalkamme veivät kuitenkin seuraavalle tuvalle asti. Täytyy kyllä sanoa, että tuo ensimmäisen päivän matka (21 km) täydellä (22 kg) rinkalla oli kohtuullisen rankka, eikä aina nälkäinen retkiseurueemme jaksanut Nástia lukuunottamatta syödä edes koko iltamuonaansa!
Seuraavana päivänä lähdimme sateisessa säässä kohti Meekonlaaksoa. Haltin reitillä ei tietojen mukaan pitänyt olla ylityksiä, mutta pieniä sellaisia oli. Minä idiootti lähdin ylittämään kiviä pitkin, mutta päästyäni ensimmäiselle kivelle, joka oli hieman liukas, pyllähdin veteen, jolloin kenkäni hörppäsivät vettä. Reissufiilis oli kyllä pohjamudissa viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvinkin gore-housut alkoivat ensin vaahtoamaan ja sitten päästämään kosteutta läpi. Mutta periksi ei annettu. Meekonjärvellä meitä odottikin mukava yllätys vain 10 km päivämatkaan jälkeen.
Tuvassa oli Kuonjarjohkalta tuttu pariskunta juuri tekemässä lähtöä. Saimme valmiiksi lämmitetyn kämpän 3 tunniksi vain itsellemme! Kamat kuivumaan ja ruokaa napaan - johan mieliala kohosi! Sitten pystytimme teltan, jossa olikin mukava kölliä ajatellen kuivuvia vaelluskenkiä!
Seuraavana päivänä oli niitä siltoja!
Meekolta Pihtsusjärvelle oli matkaa vain 11 km, mutta välille sattui paljon kivikkoa ja poroja, joten Nástille ja etenkin minulle pätkä oli suht raskas. Tässä kolmen kuvan sarja Suvin ottamia kuvia, joissa Pöljän kanssa taivallan.
Pahimmissa paikoissa Násti oli irti - Suvi vartioi, näkyykö poroja!
Komea jyrkännekin matkalla oli. Nástin matka taittui minua helpommin
ooh.. ne maisemat!
Matkan varrella oli myös upea Pihtsusköngäs, korkein suoraan putoava putous Suomessa!
Joku hullu meni vähän lähemmäs kuvailemaan...
Neljäntenä päivänä tehtiin päiväretki päivärepuilla Haltin huipulle. Paikoin polku oli "hieman" kivinen.
Haltin autiotuvat, joista lähemmässä pidimme lounastauon paluumatkalla huipulta. Mennessä olimme niin tohkeissamme, ettemme havainneet palatessa aivan selvää merkittyä reittiä tuville. Tämän vuoksi totesimme, etteivät nämä varmaan vielä ole Haltin tuvat ja posotimme menemään eteenpäin. Polun muututtua entistä kivisemmäksi ja reitin jyrkennyttyä sekä aluskasvillisuuden hävittyä aloimme kuitenkin epäillä, josko olisimme ohittaneet tuvat. No, olimmehan me.
Napi ja Vapi huipulla
Suomen korkein kohta. Kävijä n:o 102076. Násti ei ottanut numeroa.
Alas kapuamista. What goes up must come down... Ja mielellään ehjänä, kiitos!
Nástilla ei ollut yhtä vaikeaa. Välillä piti pysätä odottelemaan hiiiiitaita.
Huiputuksen ja lounastauon jälkeen oli aika palata leiriin Pihtsusjärvelle. Leiripaikassa oli hankala löytää kivetöntä telttapaikkaa. Tuvan takaa löytyi kuitenkin kohtalainen paikka. Sopulien lisäksi (tänä vuonna on sopulivuosi - niitä vipelsi joka paikassa!) leiripaikalla oli todennäköisesti harmaakuvemyyriä (luin juuri oppaasta, ettei tuolla ole hiiriä, ja todennäköisin eväiden nakertaja on juuri em. myyrä ;)), joten ruoat oli syytä pakata visusti.
Yöllä nukuttiin - ja aamulla kellittiin <3 data-blogger-escaped-:=":" data-blogger-escaped-jalkainen="jalkainen" data-blogger-escaped-p="p">
Viidennen reissupäivän aamu oli mahtava! Kun retkikuntamme pääsi matkaan, päätimme kävellä suoraan Meekon kautta Kuonjarjohkalle saakka.
Pihtsusjärveä.
Naps nokivarvas partiolainen aina valmis retkeilyyn!
Paluumatkalla Pihtsukselta Meekolle
Vapi jyrkänteen kuningas
Násti ja vehmas Meekon laakso
Saivaara, johonka aiottiin veistää UKK:n muotokuva ;)
Násti ja porot... Olispa saanut paimentaa!
Viimeisenä päivänä teimme saman, minkä ensimmäisenäkin. Matka Kuonjarjohkalta Kilpisjärvelle taittui. Alkoi silti jo kolmen yli 20 km päivän rasitukset tuntua nilkoissa ja polvessa. Mutta mukavaa oli :)
...
Kevyt palauttelupäivä tosiaan otettiin Saanan huipulle. Matkalla avartuivat tällaiset maisemat. Alku oli helppokulkuista polkua tunturikoivikossa (jossa oli paaaljon poroja kertoi PIIIIIIP-Násti).
Sitten seurasi reilu 700 porrasta. Helppokulkuista edelleen. Etenkin alaspäin ;). Loppumatka oli jälleen ihan mukavaa polkua.
Subsub kirjoittamassa nimeään Saanan kirjaan. Tässä ei ollut numeroita ;)
Násti Taikarumpunen ja poikansa Vauhti Taikarumpu Saanan huipulla. "Ollaan sitä korkeampiakin nähty" tuumaa kaksikko hurja!
Alaspäin. Ensin Saanalta, Sitten Kilpisjärveltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti