..Oli siis matka Utsjoelle ja Kevon reitin vaellus Suvin, Louhin ja Vauhdin plokissa kuvia ja kertomusta enempi. Nämäkin kuvat on räpsinyt Suvi, koska oman kamerani unohdin kätsysti piäkallopaekalle Tenojoen rannalla olevalle mökille..
Minä ja Naps täyspakkaukset selässä, mulla n. 17 kg, Napsterilla 2,31 kg (Loun rinkka oli 2,34 kg, tarkkaa peliä ;))
Reitillä oli paljon portaita, tässä aika kesy versio. Pahin lasku sisälsi 400 askelmaa :) Olivat ne tietenkin ihan tervetulleita, koska kivikossakin oli inha kiipeillä. Napsterin askelmakammo ei ulottunut puuportaisiin, jotka eivät olleet liukkaita.
Naps onneksi yleensä totteli pysähtymiskäskyjä portaissa. Tosin Louhille ja Nástille taisi aiheuttaa sekaannusta minun ja Suvin epäsynkassa sanomat "oota" ja "saa mennä"-käskyt, olisi pitänyt rytmittää jotenkin... ;)
Reitin jyrkimmän kallioseinämänousun kohdalla satoi tietenkin, jotta kallio olisi mahdollisimman liukas. Onneksi pikkuprinsessat menivät nousun kuin vettä valaen ilman rinkkojaan. Toista se oli meikällä...
Päästiin me sinne Kanjonille asti kuitenkin ;) Hienot oli maisemat.
Reissu sisälsi joen ylityksiä. Tässä kesy puron ylitys. Oikeita ylityksiä, jossa kengät piti riisua ja vaijerista ottaa tukea, oli neljä. Koirat selviytyivät pikku Eevi-cairnterrieriä myöten hyvin virtauksesta huolimatta. Viimeistä ylitystä edeltävällä taipaleella oli harmikseni toinen crocs-kenkäni hävinnyt ja jouduin ylittämään yhdellä kengällä -ei kiva. Lisäksi kantapääni olivat liian pienten kenkien johdosta hankautuneet vereslihalle, joten crocseilla olisi ollut muutakin käyttöä...
Kaiken kaikkiaan, MAHTIREISSU tuo Kevo, suosittelen lämpimästi kaikille vaeltamisesta ja luonnosta pitäville! Kiitos Maria, Hanna, Suvi ja etenkin Myra, Eevi, Louhi ja Násti!
Kevon reitillä viivyimme siis 4 päivää ja 3 yötä. Mökillä nukutun yön jälkeen lähdimme vielä Suvin ja porotyttöjen kanssa Norjan puolelle päämääränämme NordKapp. Hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty. Kun lähtee Utsjoelta klo 10.40, ei voi odottaa varsinkaan maisemareitin ajelun päätteeksi ehtivänsä paljon ennen yökahta takaisin Utsjoelle... Onneksi Suvi oli reipas kuski... Tässä reitin varrella olleesta Silfar Canyonista kuva.
Mentiin myös tällaisen tunnelin läpi, aika jännää ;)
Tytöt tauolla. Haisi se norjalainenkin poro nokkaan ainakin piipityksestä päätellen...
Miltei Nordkapissa (ei viitsitty maksaa 20 egee/lärvi päästäksemme ihan sisälle asti etenkin kun matkalla oli jo tiemaksu. ) Hannköping vaikutti mukavalta kaupungilta.
Matkaan kohti Iisalmea päästiin jälleen lähtemään kohtuullisen myöhään, puolilta päivin. Edessä oli myös pakollinen stoppi Siidassa, jossa viihdyttiin parisen tuntia. Olisi kyllä viihdytty kauemminkin, mutta... Tuttuun tapaan oltiin Iisalmessa n. klo 02 Teho-juoman voimin.
Menomatkalla käytiin katsomassa Vuotsossa Napsterin Cáhpe-pentua, joka oli aivan valloittava eläin <3<3
Iisalmessa käväistiin sitten Kaikun ja Kuura-mummin tykönä. äippä ja tätsy pääsivät Kaikun kanssa telmimään... Ja mitäs se Mira muuta kuin pennunkoulutusta.. Palomiesote lienee tärkeintä, mitä voi pienelle koiranpennulle opettaa, vai mitä ;)
Ensi reissua ajatellen Násti haluasi vaihtaa nykyisen emännän päivitettyyn malliin, jossa olisi seuraavia ominaisuuksia:
-kevyempi kori
-parempi kiihtyvyys, mielellään turbo-ominaisuudella
-pienempi polttoaineenkulutus
-suurempi ajonopeus
-parempi kuormankantokyky
-renkaat, jotka eivät mene heti puhki
-joka ei kiusaa kaikenmaailman hömpötyksillä, joita ovat mm. palomiesote, kiinnipito ja rajoitettu ruokinta (itselleen vois kyllä moista harjottaa)
-päästäisi tekemään sitä, mihin koira on luotu, eli paimentamaan poroja!
Ei meillä muuta, loma oli aivan <3<3<3 mun eka oikee kesäloma! Töihinpaluu tökkiikin sitten sitä enempi, etenki ku aloitetaan viikonloppupäivystyksellä...
