Nástia on nyt virallisesti nöyryytetty... Miten niin muka ei saa joka lenkillä loikata keskelle Viikinojaa? Miten niin muka rapainen? Ja sitte mä meen ja keksin seuraavanlaisen hökötyksen siivouksen säästämiseksi:
Kätsyä, kun maharavat joutuu pellepukuun =)
Insinöörin pitäis vielä kehitellä parempi kiinnityssysteemi tohon...
Eiliset agilityreenit sitte.. Harjoittelin Napsten kanssa eteenmenoa neljän esteen suoralla, jota harjoittelimme silloin, kun Nasti lomaili. Alkuun kiinnosti lelukin, mutta en saanut heitettyä sitä kaikkien neljän esteen taakse. Siispä suunnitelma B: avustaja meni makupalapurkin kanssa estesuoran päähän.. Taitaa olla ehdollistunut aika hyvin purkkiin ;) Vauhdikasta menoa heti kun vain näki purkin, muuten ei kyllä onnannut. Taitaa olla Jörö-veikan vikaa, kun on noin näkökeskeinen ;) Mutta se meni siis hyvin...
Sitten meillä oli rata, Puomi-putki-pituus-putki-hyppy-hyppy. Ekalla kerralla N meni jostain syystä puomista ohi (mun syy varmasti, en vaan ehtiny tajuta, mitä tein väärin...) ja sitten se huomasi varmasti mun mielialasta, että menipä pieleen ja into lakkas siihen. Koitin kolmesti rataa ja joka kerta meni huonommin, lopulta ei mennyt edes putkeen ilman yliselkeää ohjausta. Tais tulla einari epävarmuus. Kyllä suututti itteni, että sain sellaisen aikaan sille =(
ohi mennään niin että hujahtaa... molemmat ;) (huomaa, kuka osoittaa tolpan päätä... Ja N meinaa, että sorry, en mä tonne pääsy hyppäämään... Kuva ei valehtele :P)
Seuraavaksi otettiin keppejä, jotka meni toiseen suuntaan loistavasti =). Toisessa suunnassa N oli ihan varma, että ekat kaks keppiä pitää ottaa kerralla, oli ihan hämillään ja epävarma, että miten muka tästä ekasta välistä saa tulla? Ei meinannut tulla millään... Voi että ku tietäis, mistä se tuonkin on päähänsä saanut... Parin toiston jälkeen se alkoi kuitenkin sujua ja tuli hyvä fiilis =)
Viimeiseksi harjoiteltiin valssausta kolmella hypyllä. Koira meni just sinne minne näytin... Eli välillä hyvin ja välillä ei.. Toinen suunta oli mulle ehdottomasti vaikeampi ja peruuttaminen hankalaa. Tämän jälkeen päätin viedä Nöpön huilimaan.
Pöökin kanssa menikin sitten täysin putkeen =) Se ei ole ikinä ollut niin innoissaan, önisi ja vuhkui oikein ;) Ja meni niin vauhdilla kaikki, että... Mutta joku juttu siinä on mulla, että Pöökiä tulee kehuttua ihan estottomasti, Napsten kanssa tahdon olla liian vakava ja pelätä virheitä koko ajan... Liika totisuus ja vähäinen into voi kyllä aiheuttaa just niitä virheitä... Ei pitäs pelätä niin paljon.. Pöökikin menee ihan hyvin, vaikka sen kanssa on varmaan tehty virheitä 10* enempi ku Nöpön... Anyways, hauskaa oli =)
Ihan lopuksi otin Napsten vielä takaisin, ettei puomista tulisi kummitusta ja yritin ite hymyillä ja ottaa rauhallisesti, ja kas vain, se meni just niin ku halusinkin =) Kannatti ottaa pieni huili väliin. Ja jäipä molemmille hyvä fiilis lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti