Iisalmen terkkuja

 Juoksut on juostu ja mieli on virkistynyt ennalleen valeraskautta odotellessa. Poikaystävä Mosku tavattiin juoksun lopulla. Nastikin osasi Moskulle jo hieman ärähtää, kun kaveri olis vaan selkään yrittänyt... Heti ärinän jälkeen piti taas olla mielin kielin, onhan se Mosku kuitenkin niiiin iihana. Nähtiin myös Moskun pieni ystävä Naappu (Sagaberran Nurminuttu), joka oli pörröinen kuin pörröpentu. Nástia olis kiinnostanut hirveesti, mutta Naappua pelotti toisen lähentely.

Tällä viikolla Násti kokeili jo jään kestävyyttä juoksentelemalla Soinlahden jäällä pupun perässä. Pimeässä lähti niin sukkelaan, etten edes tajunnut, ennen kuin kuulin haukkua lahden toiselta puolelta. Pikkasen kylmäsi sydäntä, koska lahdessa oli ihan läpisulia kohtia. Karjuttuani hetken tyttö tuli kuin liidellen jään pintaa pitkin. Onneksi jää kesti... Sattuman jälkeen olemme pitäytyneet kaukana vesipaikoista. hurjaa.

Täällä on ollut nyt pari viikkoa mukavat lumikelit, Násti tykkää juoksennella hangessa. Siitä se ei tykkää, kun en ole pimeällä uskaltanut ottaa sitä heppalenkeille mukaan. Komentaa ihan kunnolla, kun olemme lähdössä lenkille... ;) Viikonloppuna on tiedossa aktiiviloma Kauhavalla Nástin ihannoiman kultainennoutaja Paavon luona. Pyhänä tai viimeistään muanantaina palaammme etelään.

Iisalmeen taas

Huomenna mennään taas Iisalmeen =). Viivymme siellä kokonaista neljä viikkoa, tosin puolessa välissä minä käyn pistäytymässä Viron Ruilassa ratsastuslomalla ja Násti Pikin luona. Nástilla alkoi myös toiset juoksut 20.10. eli viime viikon lauantaina heti agilityreenien jälkeen. Erkkarista Napste nappasi hienosti H:n sisko Ronjan tapaan. Arvostelu tuloksissa. Serkku Halla oli JUK2! Onnea vielä Hallalle <3>
Iisalmeilun myötä jää Nasti myös reenitauolle, mikäli maltan siinä pitäytyä. Ostin tosin klikkerin, ja ajattelin voivani sille jotain hömppää opettaa noin niinku harjottelun vuoksi ;) Agi ja raunio jäävät joka tapauksessa pois ohjelmistosta savoilun ajaksi. Raunioilla Napste onkin mielestäni jo aika haka! Pientä ilmaisuntapaistakin on ihan pyytämättä tullut, kun maalimies on ollut puoliksi umpparina, eli Nasti ei ole heti löytänyt suoraa tietä maalimiehen luo ;) Samoin Arwon Pia saa aina haukut, kun kerran nakkia tuli haukkumalla silloin kerran... Agility meni Napsten osalta mielestäni ulkoreeneissä lopulta hyvin, Konalan sisähalli oli aika kamala. Toivotaan, että kun joulukuussa pääsemme kunnon halliin, on into tallella =)

Kuvasaastetta leikkihärdelleistä

Tässäpä näitä, tiistaina Louhi-siskon kanssa:









Pööki kaivaa taustalla...


Torstaina Hallan kera:

Ensin jälestettiin..



sitten lenkkeiltiin pari tuntia Nuuksiossa..





Pööki nauttii auringosta

Agilityä ja ompelusulkeisia

Pitkästä aikaa hieman kuvia eilisistä agireeneistä, kameran takana Heidi Tapio.

Nástin keinuongelma liittyy siihen, ettei se halua ottaa sitä hitaaasti. Siispä palkkasin sitä piiitkään ja hartaasti kontaktilla...

ja vielä, huomaa ohjaajan sporttinen asento ;)

kepeissäkin alkaa jo olla vauhdin hurmaa



hauhau, mennään nopeammin ja selvempiä ohjeita, torvi!

jälleen keinulla





palkkausriehuntaa =) Jee, tämä sujuu jo hyvin!!

pohdimme rataa... (ja hieromme selkää)

nakki ois jees

Halla-serkku oli tuomarina

putkeen mennessä takaliikkeet eivät ole lyhyet

vähän epäilyttää, kun äskön juna meni juuri ohi, kun N oli putkessa....



nytpä siellä odotti kiva ylläri, oma räsylelu =)

Tänään meillä oli vika ulkoagi, ja menimme lyhyttä rataa vieraan koiran kanssa. Minä ja Anu vaihdoimme päittäin, ja minulle kaveriksi tuli 8,5 v slku Sulo. Sulo on hiukkasen nopea, ja heti aluksi se karkasi minulta, joten koko rata oli häslinkiä ja tuloksena saatiin vaikeuksien kautta voittoon-kannustuspalkinto... Naps meni tosi näpsäkästi Anun kanssa =)

Ja sitten ompeluharrastuksiini jälleen... Pikille olen suunnitellut mökkitakkia jo pitkään, sillä se makoilee terassilla pitkiä aikoja paikallaan, eikä sen verenkierto ole paras mahdollinen enää... Tuloksena jälleen Irja-tädin varastoista löydetyistä kankaista iloiset värit (ja Pikin onnellinen ilme):

takissa on oikein vuori ja kaikkee ;)


Napsterille ompelin fleecepuvun tulevia Lapinmatkoja ajatellen. Yöt teltassa vaativat pro-yökkärin ;) Sekä tietty autossa oottelut poropaimennuksissa =)

Terppatarkeissa jälleen

Nyt on sitten näkimetkin tsiigattu - molemmilta likoilta

Napsteri: J1, bilat. linssien nukleuksissa minute opacities ja pistemäisiä tiivistymiä, ei merkitystä, Bilat. posteriorisissa y-suturisaumojen kärjissä pisteitä yhdessä tasossa korteksissa.

Simmut menee aluksi vuosittaiseen seurantaan, jotta nähdään, alkaako jotain tapahtua tod.näk. merkityksetöntä kuitenkin.

Pööki: lievää ikäkaihia, ei tule sokeuttamaan. oikeassa silmässä alaluomen lateraalipuolella yllättäin distichiasis, joka kuitenkin niin lyhyt ja pehmeä, ettei silmävuotojen syyksi riitä. Pikistä otettiin kontrolliverinäyte maksa-arvojen takia ja tulos oli miellyttävä =) ALAT oli tippunut 354:stä 57:aan, eli maksaruoka on tehnyt
tehtävänsä ;). Albumiinitaso oli matalahko edelleen.si

*muoks* korjasin Nástin silmätarkkilausunnon paperista kattoen, kun ei ihan täydellisesti ulkomuisti pelannu ;)

Huhhuh

Kyllä näitten neitokaisten kanssa sydämentykytyksiä piisaa. Tällä kerralla oli Napsterin vuoro aiheuttaa järkytystä. Aamusella kävin monen viikon harkinnan jälkeen tilaamassa itselleni auton. Äitini mies Ilkka oli mukana kaupanhieronnassa ja haki samalla tytsät hoitoon Prahan reissuni ajaksi... Hän oli lähtenyt reiluksi puoleksi tunniksi pois kotoa ja palatessaan huomannut, että Napsteri oli ottanut hänen laukustaan muovipussin, jossa oli lääkkeitä, syönyt reiän muovipussiin, ottanut pahvisen lääkerasian sieltä ulos ja painellut 6 tablettia läpipainopakkauksesta ulos. Lääkkeillä on voimakas vaikutus verenpaineeseen ja ne voivat vaikuttaa myös ruoansulatuselimistöön. Menin paikalle oksettamaan Napsterin ja syöttämään sille 60 hiilitablettia (juu'u 4 kpl/kg myrkytyksissä... ja juu, hyvin menivät alas ;)) sitten vielä juotin sitä runsaasti laimealla lihaliemellä ja syötin sille tukevan aterian, jotta mahdollinen imeytyminen hidastuisi. Hiili tulee muuten yllättävän äkkiä läpi, ja Nasti piereskeli sen verran hiilimömmöä minun sitä tajuamatta, että 4 äidin mattoa meni suoraan pesuun... :P Hauskoja nää elukat. Onneksi tilanteeseen kuitenkin päästiin puuttumaan heti ja 3 tablettia löytyi ehjänä tyttöjen petistä, joten säikähdyksellä selvittiin tästäkin... Kummastuttaa vaan yhtäkkinen into kaivaa mauttomia tabuja noin vaikeasta paikasta. Pikkupentuaika menikin meillä aivan liian hienosti ja tuhotyöt jäivät pieniksi. Nyt on vissiin revanssin paikka ;) Onneksi se pääsee mökille purkamaan taas energiaa, toivottavasti turvallisemmissa merkeissä...

"Mukava" iltahetki

Oltiin äskön Louhin kanssa leikkimässä. Pikkuipanat juoksenteli nätisti Viikinojan vartta ja Piki kaivoi penkkaa. Yhtäkkiä huomattiin, että irtonainen jackrusseli tms. tulee rähisemään kohti pikkuisia. Meikällä leikkas kiinni ja lähdin Piki vyötärölle sidottuna ajamaan rähinöitsijää hiiteen. Sepä ei pirulainen pelästynytkään minua JA Pikiä, joka rähisi sille myös, vaan kävi sumeilematta Pikin päälle roikkuen kurkussa yms. Koiran haltija oli kauempana ja oli kuulema huutanut minulle, että potkaise sitä, mutten koirasotkusta ottanut mitään selvää. Puolet isomman Pikin olisi luullut peittoavan vastustajansa leikiten, mutta terrieri roikkui Pikin kurkussa sitkeästi. Jossain vaiheessa Nastikin tuli lähelle, mutta ajoin sen pois. Lopulta koiran haltija tuli repimään sen irti Pikistä ja kysyi asiallisesti, kävikö sille mitään. Tarkastin koirani, enkä huomannut siinä mitään jälkiä ja kaikki jatkoivat touhujaan terrierin poistuessa takavasemmalle. Piki jatkoi penkan kaivamista ja pikkuiset leikkejään. Vasta kotona huomasin Pikin sisäsilmäkulmassa syvän pistohaavan. Onneksi ei mennyt silmään! Voi perkules, että suututtaa omakin typeryys. Viimeksi, kun olen irtoilevia koiria ajanut pois, olen sentään tajunnut antaa Pikin Suville, mutta tällä kertaa en ehtinyt, olivathan pikkutytöt meidän ja rähinöitsijän välissä. Luulin lisäksi typeryyksissäni, että Piki voisi myös osaltaan pelottaa tunkeilijaa pois... Sehän vaan provosoitui siitä. Piki on kyllä tottunut tappelija supikoirien kanssa, mutta noin lähelle silmää ei ole haavoja ennen tullut. Kyllä surettaa, ettei koiraansa pysty puolustamaan edes sen vanhoilla päivillä, vaikka Piki-parka ei ole tainnut minun kykyyni sitä puolustaa koskaan luottaakaan. Násti sentään sai vielä pitää luottamuksensa. Eipä muuta kuin haavan putsailua ja Rimadyliä kehiin. Huomenna täytyy arvioida, lisätäänkö vielä silmätipat kehiin. Orkl.

Muuten Pikillä menee hyvin. Maksavikaiselle tarkoitettu Royal Canin Hepatic on tehnyt tehtävänsä, turkki on saanut takaisin vanhan kiiltonsa ja takajalkojen tärinät ovat vähentyneet olemattomiin. Tänään se tosin pelkäsi ekaa kertaa hieman ukkosta ja tuli minun viereeni turvaan. Toivottavasti ukkospelko on ohimenevää :P Paukkuarkuudesta on jo riittävästi harmia junien, pakoputkien ja ilotulitteiden kanssa.

kotona turvassa:



ipana pellepuvussa: